Mielipiteet

Joni Mäki-Petäjän pääkirjoitus: Aktiivinen ote vai hiljainen hyväksyntä?

Viime vuonna lapsia syntyi Suomessa enää 43 320. Se on 1 631 vähemmän kuin vuonna 2022. Vielä pari vuotta sitten yhtä pientä lukua Tilastokeskus ennusti vasta 2050-lukua lähestyttäessä.

Viimeksi näin vähän lapsia syntyi 187 vuotta sitten vuonna 1836, jolloin maamme väkiluku oli noin 1,4 miljoonaa.

Luvut ovat todella karuja ja kiihdyttävät entisestään väestön suhteellista ikääntymistä. Käynnissä on valtava väestörakenteen muutos, joka heikentää työvoiman riittävyyttä ja huoltosuhdetta ja hankaloittaa vanhusten hoivan ja eläkkeiden rahoitusta tulevaisuudessa.

Väitän, että ei tätä asiaa edelleenkään täysin ymmärretä kansan tai kunnan päättäjien keskuudessa. Aivan sama trendi kuin Suomessa on menossa Lestijokilaaksossa.

Ensimmäisenä konkreettisena asiana lapsimäärät vaikuttavat päivähoitoon ja kouluihin. Kun lapsia syntyy puolet vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten, on selvää, että koululaisia ei kerta kaikkiaan riitä nykyiselle kouluverkostolle. Pienelle viiveellä se tulee myös lukioiden eteen.

Keinot ovat vähissä. Toki aina kannattaa houkutella lapsiperheitä erilaisin konstein. Vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet, laadukas koulutus ja työpaikat ovat sinänsä hyviä lääkkeitä houkutteluun, mutta ne eivät tässä tilanteessa riitä. Tarvitaan paljon radikaalimpaa otetta.

Työperäinen maahanmuutto on ehdottomasti yksi iso mahdollisuus. Mutta sekään ei sinänsä ole tae mistään paremmasta ellei aktiivisesti ryhdytä toimeen.

Toinen vaihtoehto on hyväksyä tilanne ja alkaa karsia entisestään erilaisia palveluverkostoja. Mielestäni tässäkin asiassa aktiivinen ote on parempi kuin hiljainen hyväksyntä. Se vaatii asennemuutosta ja keskittymistä lillukanvarsien sijaan oikeisiin ratkaisukeskeisiin ja vaikuttaviin toimenpiteisiin.

Ei helppoa, mutta toivoa ei pidä menettää!

Joni Mäki-Petäjä