| ° | m/s | |
Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.
KANNUS
Viiden muisto -kansalaistoimikunnan puheenjohtaja Manu Kumpulainen ja sihteeri Veikko Väntänen luovuttivat viime viikolla Viiden muisto -monumentin aineiston Kannuksen kotiseutuarkistoon.
– Kymmenen vuotta asia oli vireillä, kertoo Veikko Väntänen ja iloitsee siitä, että hanke saatiin päätökseen juuri Suomi 100 -vuonna.
Idea muistomerkin pystyttämisestä viidelle teloitetuille, sotaan osallistumattomille miehille esitti aikoinaan Kannuksesta kotoisin oleva, nyt jo edesmennyt Kalevi Leskelä.
Alun perin hanke kulki Neljän muisto -nimellä, mutta viime vuonna tuli tieto myös Walfrid Jokisesta, joka kuoli Tampereen vankileirillä.
Manu Kumpulainen muistaa, miten hänen lapsuudessaan puhuttiin Kalle Heikki Heinosesta, jonka ruumis oli poljettu Lopotintien varteen yhden kuusen alla.
– Totta kai se meitä lapsia kiinnosti. Miestä kutsuttiin Keravan Heinoksi, joka kummitteli tien reunassa kuusen alla. Joskus myöhemmin hänen ruumis haudattiin nykyisen Takalon koulun tienoille.
Muistomerkki paljastettiin Mäkiraonmäellä viime vuoden elokuussa, ja sen ovat suunnitelleet ja työstäneet taiteilija Jarmo Leppänen, taidevaluri Ari Haapamäki ja hopeaseppä Mauri Haapamäki.
Muistomerkin toteutti kansalaistoimikunta. Rahoitukseen osallistuivat Kannus-seura, Kannuksen kaupunki, Kannuksen evankelis-luterilainen seurakunta, Tokoi-seura, Lestijokilaakson sosialidemokraattiset yhdistykset, Vasemmistoliiton puoluejärjestöt, Lions-Club sekä monet eläkeläisjärjestöt ja lukuisat yksityishenkilöt.
Veikko Väntänen on tyytyväinen, että mukaan muistomerkin rahoitukseen lähtivät niin monet järjestöt, yhdistykset, yritykset ja yksityiset henkilöt yli puoluerajojen.
– Inhimillisyys voittaa.
manna@lestijoki-lehti.fi
Viiden miehen viimeiset hetket
Viiden muisto -muistomerkki paljastettiin viiden miehen muistoksi. Miehet surmattiin vuoden 1918 sekavissa oloissa.
Kannuksen sosiaalidemokraattisen työväenyhdistyksen puheenjohtaja Nikolai Mikkola pidätettiin Kannuksen työväentalolla 12. helmikuuta 1918, teljettiin veturitalliin ja seuraavana päivänä kyydittiin Pännäisiin, jossa hänet ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä tai tuomiota.
Ylivieskalainen suutarimestari Johan Valentin Tossava vietiin junalla Kokkolan vankileirille. Juna pysähtyi Kannuksessa 2. toukokuuta. Kolme
nimeltä tunnettua suojeluskuntalaista tunkeutuivat junaan ja kiskoivat Tossavaisen junasta ulos, veivät veturitalliin ja sieltä Kannuksen hautausmaalle, jossa
ampuivat hänet iltayöstä. Tossava on haudattu hautausmaan ulkopuolelle kiviaidan viereen. Tarkkaa paikkaa ei kukaan tiedä.
Tossavan surmanneen ryhmän jäsen tuli Kalle Heikki Heinosta vastaan Tanhuanpään tiellä ja ampui Heinosen siihen paikkaan. Heinonen oli Helsingin maalaiskunnasta kotoisin oleva metsä- ja uittotyöläinen. Heinonen on haudattu rämeeseen, Kalevi Leskelän tietojen mukaan, jonnekin raviradan tai Takalon koulun tienoille.
Johannes Pynnönen ja Walfrid Jokinen pidätettiin Nikolai Mikkolan ohella Kannuksen työväentalolta. Heitä pidettiin todennäköisesti pidemmän aikaa
veturitallissa. Sahatyöläinen Pynnönen päätyi Tammisaaren vankileirille, jossa hän menehtyi Kannuksen kirkonkirjojen mukaan heikkouteen. Pynnönen on
haudattu vankileirin joukkohautaan.
Walfrid Jokinen päätyi Tampereen vankileirille, jossa hän kuoli 28. lokakuuta 1918. Hänet on haudattu Tampereen Kalevankankaan vankileirin joukkohautaan.
