lauantai 8.5.2021 | 23:22
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Sami Rahkosen kolumni: Rajansa se on leppoisalla miehelläkin

To 4.3.2021 klo 06:00 | päivitetty to 08:45

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Naapuri on leppoisan oloinen mies. Pihalla jutellaan mukavia. Hän harvoin kiihtyy tai hötkyilee.

Hän on myös toiminnan mies. Tulee töistä huomionvärinen takki päällään ja käyttää moottorisahaa.

Asumme yhteen kytkettyjen omakotitalojen taloyhtiön eri päissä. Tiedän, kuulostaa oudolta yhtiöltä, mutta toimii tiheällä kaupunkialueella. Yhtiörakenteen ja säästeliään luonteen vuoksi teemme yhdessä esimerkiksi lumitöitä.

Aamuisin tervehdimme postinhakureissulla yleensä sanomalla ”huomenta”. Pari sunnuntaita sitten tervehdys oli toinen. Naapuri seisoi talomme kohdalla hikisenä lapio kädessään ja totesi katsekontaktin jälkeen kaksiosaisen kirosanakokonaisuuden, jonka ensimmäinen osa alkoi veellä ja toinen ässällä. Rajansa se on leppoisalla miehelläkin.

Lumi herättää eri tavalla tunteita kaupungissa kuin maaseudulla. Täällä lunta ei ole koskaan sopivasti. Alkutalvesta sitä on aina liian vähän. Lunta odotetaan, koska se tuo valoa synkkiin syksyiltoihin, vaikka kaikki kadut on valaistu.

Urheiluhulluilla rahastavat laittavat joka talvi lunta säilöön ja kaivavat varannot alkutalvesta esiin. Edellisen talven lunta levitetään maastoon kilometrin verran ja ladun varteen tuodaan kontti, jossa hiihtoon hurahtaneilta peritään maksu ladulle pääsystä. Kauppa käy ja suksijat suhisevat. Jonossa.

Kun lunta vihdoin alkaa sataa, se avaa luonnonladut ja pulkkamäet. Pienillä pihoilla lumen keskelle tehdään nättejä polkuja. Kun lunta sata lisää, alkavat ongelmat.

Joka vuosi kaupunki muistuttaa, että lunta saa kasata vain omalle tontille. Ja joka vuosi huvittaa mielikuva siitä, kuinka paljon vaivaa joutuisi näkemään ja pitkän matkan kuljettamaan, että lumen edes saisi Lampilla kasattua naapurin pihalle. Siitä ei tarvitse huolehtia, että tietääkö oman tontin rajat, sillä jos laittaa unta väärään paikkaan, joku kyllä kertoo sen.

Pari viikkoa sitten hanget satoivat niin nopeasti, että kotikatumme kapeni yksikaistaiseksi. Aamun ensimmäiset lumityöt teki postiauto, jonka puskuri höyläsi kinosta muutaman sentin. Kaasuauto teki kaikkensa, että pääsi laatikolta toiselle.

Iltapäivällä paikalle ehtinyt aura-auto jäi kadullemme kiinni ja tarvitsi hinausapua. Lunta oli niin paljon, että osa naapurustosta joutui jättämään autonsa yleiselle parkkipaikalle ahkerammin auratun kadun varteen, koska eivät päässeet enää kotipihaansa.

Enpä olisi uskonut, että sikäläiseltä Auto-Sepolta ostetulle nelivedolle tulee eniten käyttöä, kun muutamme Jyväskylään, muutaman kilometrin päähän kaupungin keskustasta.

Lunta oli vielä viime viikolla niin paljon kadulla ja liittymissä, että jäteauto kävi vain jättämässä tiedon, ettei voi lumen vuoksi tyhjentää biojäteastiaa. Mukana oli toive, että lumityöt tehtäisiin maanantaihin mennessä. Viesti osui hermoon, sillä jätekatoksen edusta on tontistamme ainoa kulma, joka on olut viimeisen päälle hoidettu koko talven ajan.

Naapurustossa pohdimme, että hankimme pienen punaisen maton jätekatoksen edustalle, kun kuski seuraavan kerran tulee.

Seuraavaksi sää sulattaa. Sitten paljastuvat koirankakat.

Sami Rahkonen

Kirjoittaja on Suur-Jyväskylän Lehden päätoimittaja, joka esittelee itsensä keskipohjalaiseksi ja käy taas Toholammilla, kun tautitilanne sallii.

#