maanantai 3.8.2020 | 14:42
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kirja-arvio: Kannuslaisen Arto Ojakankaan teos antaa äänen koko yhteisölle – Haketta hiusrajassa -romaani on realistinen kertomus kylästä sen iloineen ja suruineen

Salla Koskela
To 30.7.2020 klo 11:18

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Eletään Jussinpuun sahan viimeistä kesää, ja kyläläiset ovat epätietoisuuden vallassa. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Kuinka elämä jatkuu, kun työt loppuvat? Kannuslaisen Arto Ojakankaan realistinen ja moniääninen uutuusromaani Haketta hiusrajassa kertoo yhden kylän tarinaa. Ojakangas kuvailee romaanissaan taitavasti 1970-1980-lukujen taitetta, onhan hän itsekin elänyt ja kokenut ajan.

Ojakankaan oma kokemuspohja sahalla työskentelystä näkyy teoksessa taitavana sahan termistön käyttönä. Saha miljöönä on kuvattu mielenkiintoisesti, samoin sahalla tapahtuva työ. Erityisen hienon teoksesta kuitenkin tekee romaanin onnistuneet ja mielenkiintoiset henkilökuvaukset, jotka saavat lukijan koukuttumaan lukemiseen. Teoksessa annetaan 31 kyläläisen kertoa omaa tarinaansa. Luvuittain vaihtuvat minäkertojat tekevät ajoittain romaanista pirstaleisen, ja osa henkilöistä jää lukijalle pintaraapaisuiksi. Ehkä pienempi kertojien määrä olisi syventänyt joitakin henkilöitä enemmän.

Aapo Kurumäki saa teoksessa eniten kertojaääntä, ja siksi hän tuleekin kaikista lähimmäksi lukijaa. Aapo on myös muista erottuva sahamies, sillä suurin osa kyläläisistä ei miellä häntä sahamieheksi, eikä Aapo itsekään oikein tiedä mihin kuuluu. Kirjoitteleva ja rauhallinen Aapo ei sovi rivosuisten sahamiesten joukkoon. Aapon tarinan lisäksi kirjan kansien sisään mahtuu todella monta muutakin henkilötarinaa, jotka Ojakangas on kirjoittanut realistisesti ja siten lukijalle samaistuttavasti. Henkilöt ovat luonteeltaan erilaisia, heidän perheensä ja parisuhteensa ovat erilaisia, mutta heitä yhdistää kyläyhteisö. Haketta hiusrajassa sisältää paljon huumoria, mutta käsittelee vakaviakin aiheita kuten uskottomuutta, alkoholismia, mielenterveysongelmia ja kuolemaa.

Romaanin lopetus oli pettymys, sillä se loppuu yllättäen ja liian paljon asioita jää arvoitukseksi. Alkavatko Annikki ja Aapo seurustella? Kuinka käy Marjutin ja mittamiehen suhteelle? Entä sahalaiset, miten heidän tulevaisuutensa töiden loppumisen jälkeen? Lukijan mieleen, ainakin minun, nousee toive jatko-osasta. Henkilöhahmot ovat niin uskottavia ja samaistuttavia, että heidän tarinaansa haluaisi lukea lisää. Heidän aitous ja tavallisuus ovat teoksen suurimmat ansiot. Romaani muistuttaakin lukijaansa siitä, että jokaisella meillä on oma tarinamme ja kohtalomme, oli se sitten suuri menestystarina tai ihan tavallinen elämä.

Romaani sisältää paljon huumoria, mutta käsittelee vakaviakin aiheita kuten uskottomuutta, alkoholismia, mielenterveysongelmia ja kuolemaa.

#