torstai 2.7.2020 | 21:08
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Pekka Huovisen kolumni: Korkoja koronasta

To 4.6.2020 klo 07:15

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kun kevätmyräkkä ruhjoo korpikuusen sammalikkoon, menettää moni asia tuki- ja turvapisteensä. Mutta juurakon alta paljastuu otollinen maaperä seuraavalle puusukupolvelle. Ravistelut ovat aina muokanneet maaperää uudelle, usein paremmalle. Niin se menee nytkin – koronan kanssa – ja uusiutumispaikat on nähtävä ajoissa, ennen kuin aina tilaisuuksiaan etsivät ryömäläiset paikan saastuttavat.

Koulu, opetus ja koulutus muuttuvat. Ja korona on nostanut asian pöydille. Koulua ei enää oikeastaan tarvita ollenkaan sen vuoksi, että oppilaat saataisiin tiedon ja opastajien pariin. Ne tulevat verkkojen kautta kotikeittiöön maitolasin viereen tai toimintaohjeina kyntäjälle suoraan traktorin pukille.

Mutta koulua tarvitaan yhä enemmän siksi, että opitaan tulemaan toimeen toinen toistemme kanssa. Kun tuo tiedon saaminen hajoaa kunkin omien tarpeiden ja mieltymysten mukaan, se samalla erottaa tiedon käyttäjiä toisistaan. Kuitenkin kaikki merkittävä ja tärkeä tehdään ja saadaan aikaan yhdessä. Siksi on osattava niin toimia. Idea toiminnalle voi kyllä löytyä verkoista. Siksi tuon keskenään toimeen tulemisen olennainen palanen on oppia näkemään tiedon tausta, yli huuteluiden ja hälinän – tunnistamaan tiedon luotettavuus. Niitä taitoja varten tarvitaan yhdessä oppimista ja kokemista, koulua, yhä enemmän.

Toinen ravisteltu asia on työelämä. Korona hääti väkeä pois työpaikoilta ja peruutti muitakin väenkohtaamisia. Ja kun työt pitää edelleen tehdä, niitä tehdään kotona ja puhutaan etätyöstä. Ravisteltavana on työn käsite. Korona väritteli tämänkin asian näkyvämmäksi ja teki sen työtuloksen, ei työsuhdekehikon näkökulmasta. Virus ohjasi luopumaan ajatuksesta, että tuotos, josta syntyy peruste myös palkan maksamiselle, saataisiin aikaan ainoastaan menemällä tiettyyn paikkaan ja käyttämällä vissejä välineitä määrätty tuntimäärä joka arkipäivä. Tuotos voidaan saada aikaan myös muualla – jopa paremmin asiakkaan tarpeita vastaavasti.

Tietenkin on myös tuotoksia, joiden aikaansaaminen vaatii juuri tietynlaisia olosuhteita, välineitä ja koskettavia, osaavia käsiä. Niinkin, että käsi ja sen kosketus, hoiva, on juuri se elementti, josta syntyy peruste palkan maksamiselle. Virusravistelun seurauksena se osataan nyt arvottaa entistä paremmin ja tehdä tilaa juuri sille työlle ja sen tekijöille. Niiden käsien sitominen vaikkapa toimistotekniikkaan kun voi olla kohtalokasta.

Korona osoittaa karusti, että tekeminen hajoaa. Käynee niin, että jatkossa todetaan yhä enemmän asioita, joiden tuloksellinen hoitaminen toteutuu parhaiten siten, että tekeminen vapautetaan aika- ja paikkasidoksista. Ja toisaalta erottuu yhä arvokkaampina näkyviä tehtäviä, jotka voi hoitaa vain määritellyissä ja varta vasten luoduissa puitteissa. Yhtä ilmeistä on myös, että monelle entinen työ- tai kouluasian rytmittämä arki on vahva ja tarpeellinen tekijä oman elämän rootelissa pitämiseksi. Sen perustan muuttuminen ei kaikille sovi.

Pekka Huovinen

työelämän emeritus

#