Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

”– Sitähän mie vaan, et myö päästään tään Suen Tassun kera samaan porukkaan.

– Kenen?

– Suen Tassun.

– Mikä teidän nimenne on?

– Sus. Sotamies Sushan mie olen.

– Siis Susi...”

Tuo yllä oleva lainaus on Linnan Tuntemattomasta Sotilaasta muistamani keskustelu, jota kävivät luutnantti Lammio ja sotamies Susi. Se palautui mieleeni kun Juhan, armeijakaverini vuodelta 1958, kanssa Takalan pellolla susien tassujen jälkiä tutkimme ja kameralle niitä tallensin.

Neljän yksilön susilauma oli saapunut Takalan pihapiiriin Ullavan suunnasta välin Aittonevan ja Homeharjun metsäteitä pitkin jolkottaen. Lähimmillään taloa se oli käynyt puolen kymmenen metrin päässä yön tunteina. Jälkijono oli lähes yhtenäinen, mutta talon kohdalla se oli vähän hajonnut säikähtäen ilmeisesti pihalamppuun syttynyttä valoa.

Susi on laumaeläin ja liikkuu pääasiassa yön tunteina ja hämärässä, kuten tämäkin lauma teki. Susi luetaan kuuluvan suurpetoihin ja koiraeläimiin. Sen jälkikin muistuttaa koiran jälkiä, joissa kynnet näkyvät selvästi. Susi on lihansyöjä ja vain kymmenkunta prosenttia sen ravinnosta on marjoja, heiniä ja muita kasveja.

Lauman yhteistyöllä se kykenee saalistamaan isojakin sorkkaeläimiä, kuten hirviä, poroja, peuroja ja kauriita. Suden purentavoima on suuri, joten se pilkkoo puremalla suuretkin saaliit ja iskee takaapäin kiinni isoonkin saaliiseen.

Suden karmivaksi nimetty viestintä-ääni on sudenulvontaa. Sitä se käyttää varsinkin yöllä ja viestiessään toisille laumoille tai yksilöille. Se on suden hetki.

Teuvo Alanko