maanantai 24.2.2020 | 07:39
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Arto Ojakankaan kolumni: Ilmailua

Lestijoki
La 18.1.2020 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Juuri tällä hetkellä uutisoidaan ukrainalaisesta lentokoneesta, jonka iranilaiset poksauttivat vahingossa ohjuksella alas. Luulivat risteilyohjukseksi. Kone nousi Teheranin kentältä aika läheltä pudotuspaikkaa. Olikohan poikien tutkasta patterit lopussa vai olivatko heidän hermonsa niin kireällä, että järki katosi. Tuollainen holtittomuus ja kyvyttömyys tunnistaa kohdetta järkyttää tällaista, jonka sotilaspassissa lukee: ilmavalvontamies.

Varsinaisesta ilmavalvontakoulutuksesta minulla on hyvin vähän muistikuvia. Luokassa istuttiin ja pitkästyttiin ja jotakin kirjoitettiin vihkoihin. Vihkoni, jonka kannessa luki komeasti: ilmavalvonta, löysin sattumalta vuosien jälkeen. Sen ensimmäisellä sivulla oli kolme lentokoneen maatunnusta (Suomi=OH, Ruotsi=Se ja Norja=LN) ja eräs nimi, joka siihen aikaan täytti ilmatilani, kahteentoista kertaan erilaisilla koukerokirjaimilla kirjoitettuna: Martta.

Paremmin jäi mieleen maastoharjoitus. Puolet porukasta kiipesi mäen päälle ja toinen puoli jäi alas. Joukkojen välille vedettiin piuha ja muodostettiin yhteys. Heti yhteyden muodostuttua alemmaksi jääneen porukan edustaja ilmoitti: ”Tänne putos matkustajakone. Tulukaa pojat äkkiä ennen ku naiset kylymenee.” Yhteys katkesi. Ylikersantti huusi aikansa naama punaisena mykäksi menneeseen viestintävälineeseen ja lähti sitten loikkimaan alaspäin. ”Ponnahdellen lentävä kappale tulossa alas”, joku ilmoitti yllättäen eloon heränneeseen viestimeen. Rinteen puolessa välissä ylikessun kenkä takertui oksaan ja mies nyykähti turvalleen. ”Kappale suoritti mahalaskun”, jatkoi ilmavalvontamies. Vannon, että se en ollut minä.

Minulla on yksi huonoksi luonnehdittava ilmailukokemus. Olin Vaasassa suorittamassa yhtä elämäni turhista koulutuksista. Ilta-aikaa tappaaksemme pyöräilimme kaverin kanssa meren äärellä rantatiellä. Rannassa oli vesitaso. Lentäjä tarjosi kyytiä. Tinkasimme alkuaankin edullisen maksun vielä pienemmäksi. Kaveri meni edellä koneeseen, vilkuili hetken ympärille ja kiipesi pois koneesta ja sanoi, että ei tällaisella helvetin rakkineella taivaalle nouse. Minä tekeydyin urhoolliseksi ja menin koneeseen. Lentäjän lisäksi koneeseen tuli humalainen mies. Miehet tuntuivat olevan hyviä kaveruksia.

Nousimme ilmaan. Meri oli sininen kuten myös taivas ja saaristo oli kaunis. En pelännyt kovin hirveästi huteran oloisessa vanerilaatikossa ennen kuin lentäjä alkoi esitellä kaverilleen mitä kaikkea koneella voi tehdä. Ei se mitään yläsalaisin lentoa suristellut, mutta kaarteli kuitenkin äkkinäisesti. Olin aivan varma, että putoan kopperon laidan läpi Merenkurkun aaltoihin. Painoin kämmeniä kopin laitoihin ja tärisin. Mutta lentäjän kaveri hihkui viinan hajuisella äänellä innosta ja sai pilotin tekemään entistä komeampia temppuja. Saaret vilisivät alla. Mahaa kouristi.

Viimein käskin lentäjän lopettaa tai muussa tapauksessa pudottaisin sen koneesta. Lentäjä rauhoittui, ja kone laskeutui. En edes kiittänyt kyydistä.

Ei minulle mitään lentopelkoa jäänyt. Voin hyvin lähteä lennolle, jos on tiedossa, että kone ei lennä Iranin eikä mielellään Merenkurkunkaan ilmatilassa.

Arto Ojakangas

#