maanantai 16.12.2019 | 07:02
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Kolumni: Onko Soite menestystarina?

Lestijoki
To 14.11.2019 klo 09:00 [päivitetty to 09:01]

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kun Soite aloitti vuonna 2017, sillä oli yksi tehtävä. En puhu nyt siitä ilmiselvästä tehtävästä, joka on luettavissa kuntayhtymän tunnuslauseesta ”Ihminen keskiössä”, eli auttamisesta, arjen turvasta, hoidosta ja hoivasta. Enkä siitä perussopimuksessa lausutusta tavoitteesta, joka oli jäsenkuntien sosiaali- ja terveyskulujen säästäminen.

Kyse on toisesta tehtävästä: oman olemassaolon varmistamisesta.

Sosiaali- ja terveyskuntayhtymän oli sementoitava itselleen niin vankka jalusta, että se olisi valmis ottamaan vastaan maakuntauudistuksen myrskyt, joiden jälkeen nähtäisiin, että se on yhä pystyssä. Maakuntana maakuntien, sairaalana sairaaloiden joukossa.

Soiten piti tehdä itsestään korvaamaton. Jos ei korvaamaton, ainakin tarpeellinen. Riittävän kattava, riittävän iso, riittävän vahva.

Tätä varten sitä on varustettu melkein kuin linnoitusta. On investoitu sairaalaan, on haalittu potilaita yli maakuntarajan. On otettu omaksi toiminnaksi palveluita, joille on ollut vakiintuneita tarjoajia yksityisellä tai kolmannella sektorilla.

Tämän jälkeen toimitusjohtaja sanoo yhdeksi taloudellisten ongelmien syyksi sen, että maakunnan ihmiset käyttävät enemmän julkista terveydenhuoltoa ja vähemmän yksityisiä palveluita kuin muualla. Ollaanko tätä rakenteellista ongelmaa oltu itse luomassa?

Ensimmäisen toimintavuoden hyvä taloudellinen tulos tuuditti Soiten optimismiin. Ylijäämää hehkutettiin ja ohjattiin takaisin omaan taloon tavalla, joka myöhempien vuosien taloustuskien ja miljooniin yltävien säästötarpeiden näkökulmasta näyttää nololta.

Kun päättäjät peräävät säästöjä, yleisön silmät ohjataan sinne, minne heidän halutaan katsovan: käyttötalouteen. Samaan aikaan tehdään investointeja. Terveyskeskuksen uusiminen Kokkolaan kieputetaan niin tiiviisti yhteen sairaalan puolen palveluiden kanssa, että kohta sen voidaan väittää kuuluvan koko Soitelle, ei vain Kokkolalle. Niin myös kustannukset – eli velka – voidaan jakaa jäsenkunnille.

Investoinneissa on toki puolensa ja puolensa. Potilashotellin avaaminen Kokkolaan on palvelu pitkämatkalaisille, mutta toisaalta, mistä pitkämatkalaisten määrän kasvu kertoo jollei keskittämisestä.

Keskittäminen on uhka, paitsi jos keskitetään Kokkolaan.

Nyt Kokkolasta, sekä Soitesta toimitusjohtajan suulla että Kokkolan demaripäättäjiltä, kuuluu äänenpainoja, joilla paimennetaan kuntayhtymän omistajakuntia yhtenäisyyteen. Suorastaan holhoavasti sanotaan, ettei teillä muualla olisi yhtään paremmin. Pysytään nyt vain yhdessä. Kyllä me tiedämme, miten tämä hoidetaan.

Toisin sanoen edellytetään, että kuntayhtymän omistajien pitäisi päätöksenteossaan noudattaa palvelun järjestäjän tahtoa, ei päinvastoin.

Hmm. Onkohan samaa asennetta liikkeellä muissakin alueen kuntayhtymissä?

Kaisa Suomala

#