maanantai 24.2.2020 | 07:31
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kannuslainen Noora Haapaniemi miettii kolumnissaan ympyrän sulkeutumista

Lestijoki
To 5.9.2019 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

On keskikesän juhlapäivän aatto. Istun bussin peräpenkillä matkalla Kainuuseen. Ikkunoista vilisee vehreänä ohikiitävä metsikkö. Radiosta soi ikivihreät. Ilmastointi on mykkä ja ilmassa leijailee sukkahien haju.

Otsalleni on alkanut muodostua hikipisaroita. Olen hakenut muutamaa kuukautta aiemmin Tampereen yliopiston maisterivaiheeseen opiskelemaan journalistista valo- ja videokuvausta, ja tiedän, että opiskelijavalintojen tulokset ovat tulleet. Käyn sisäistä Jaakobin painia: katsonko tulokset silläkin uhalla, että juhannukseni riistäytyy ilon tai surun sanelemana käsistä?

Vapisevin käsin avaan puhelimestani opiskelijavalintojen tulokset ja purskahdan itkuun. Tunteja myöhemmin tanssin humalaisena Naapurinvaarassa Kake Randelinin ”Nasta pimu” -kappaleen tahtiin. Olen onneni kukkuloilla, sillä olen yksi kymmenestä valitusta.

Muistan kuitenkin yhä tuon kuuden vuoden takaisen tunteen, kun sain samaisesta koulupaikasta päinvastaisen päätöksen. Koin alemmuudentunnetta muihin ylioppilaisiin, jotka pääsivät suoraan lukiosta korkeakouluun. Nöyryyttävältä tuntunut pakon sanelema välivuosi kasvatti kuitenkin pesämunaa, intohimoa ja energiaa opiskeluun, ja antoi aikaa itsetutkiskelulle ja pohdinnalle siitä, mitä todella halusin tehdä. Pian minut hyväksyttiinkin jo Ouluun, jossa päätin kehittää osaamistani niin, että vielä jonakin päivänä Tampere tulisi katumaan hylkäämispäätöstään.

Nyt, parisen viikkoa sitten, osoitteeni vaihtui vihdoin pohjoisesta etelään kauniin Pyhäjärven rantaan, ruusutarhan kupeeseen saunalliseen kaksioon. Ensimmäisiin viikkoihin tuoreena tamperelaisena on mahtunut paljon sosialisoitumista, kaupunkikiertelyä ja roskaruokaa, sekä muumidrinkkejä ja robottitanssia. Ja se kaikki on ollut odottamisen arvoista.

Joten kaikki te, jotka ette päässeet tänä syksynä opiskelemaan haluamaanne alaa, älkää huolehtiko, vaan luottakaa siihen, että elämä kuljettaa teidät lopulta perille, vaikka se välillä tuntuisikin poikkeavan polulta. Minun kiertotieni osoittautui ainakin yhdeksi elämäni parhaimmista seikkailuista. Sain elinikäisiä ystäviä Suomesta ja ulkomailta, pääsin vaihto-opiskelemaan Saksaan ja toteuttamaan kolmea dokumenttielokuvaa. Ilman kuusivuotista matkaani ja sen aikana kerättyjä oppeja ja kokemuksia, en usko, että olisin koskaan päätynyt alkuperäiseen päämäärääni, eli toimittajaopintoihin Tampereelle. Nauti siis matkasta, sillä se voi koitua lopulta jopa itse määränpäätä palkitsevammaksi.

Noora Haapaniemi

Kannuslainen kuvatoimittajaopiskelija Tampereella

#