keskiviikko 21.11.2018 | 05:31
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

16 vuotta riitti seurakuntapäättäjälle –  Toholammin seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja ei asetu ehdolle seurakuntavaaleissa: "Muutamiin mennyt luottamus"

Lestijoki+ | To 30.8.2018 klo 07:00

Jorma Rekonen

Heikki Liinamaa lähti 16 vuotta sitten mukaan Toholammin seurakunnan hallintoon. Vaaleissa tuli paikka kirkkovaltuustoon. Tuosta kuudestatoista vuodesta Liinamaa toimi yhtäjaksoisesti 12 vuotta kirkkovaltuuston puheenjohtajana, seuraavat kaksi vuotta kirkkoneuvoston varapuheenjohtajana ja nyt taas viimeiset kaksi vuotta kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Mies on ollut näköalapaikalla. Luottamustehtävä on ollut varmasti haastava, välillä on todennäköisesti tullut kiitosta ja välillä sitä toisenlaistakin palautetta.

– Marraskuun seurakuntavaaleissa en ole ehdolla, mies sanoo vakaasti.

– Minulta on mennyt luottamus muutamiin seurakunnan luottamushenkilöihin kirkkovaltuustossa. Katson, että en voi toimia tällaisessa tilanteessa. Kyllä minua harmittaa syvästi tämä tilanne omassa seurakunnassa, Liinamaa toteaa.

Hän sanoo, että kaikki on oikeastaan tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana, mutta katsotaanpa nopeasti asioita hieman etäämmällekin.

Heikki Liinamaa nostaa esiin Lestijärven seurakunnan liitoksen Toholammin kanssa. Sekään ratkaisu ei varmasti ollut helpoimmasta päästä.

– Vaikeita päätöksiä ja ratkaisuja tulee luonnollisesti aina eteen, kun yhteisiä asioita hoidetaan. Kun niistä yhdessä demokraattisesti päätetään, niiden kanssa on yleensä pärjätty, kirkkovaltuuston puheenjohtaja toteaa.

Näinhän sen pitäisi olla. Liinamaa näkee, että kolme vuotta sitten tässä suhteessa suunta muuttui.

– Minä uskon, että monet viimeisten vuosien aikana sattuneet kiemurat ovat lähtöisin kahdesta valinnasta. Ensiksi seurakuntalaiset valitsivat kirkkoherraksi Jorma Harjun. Äänestyksen tiedettiin jo etukäteen olevan tiukan Harjun ja Hannu Vapaavuoren välillä ja sitähän se oli, mutta entäpä sitten. Tämä on se tapa, jolla meillä tällaisia valintoja tehdään, Liinamaa sanoo.

Hän palaa välittömästi toiseen seurakunnan valintaan.

– Meillä valittiin myös kappalainen ja siihen tehtävään tuli valituksi Osmo Leppänen. Ehdolla oli myös Eija Seppä. Päätöksen oikeudellisuus katsottiin Hallinto-oikeudessa. Oikeaksi todettiin, Liinamaa kertoo tapahtumien kulusta.

Hän huomauttaa samantien, että tuskinpa tämä toinen puoli olisi lähtenyt tällaiselle hajoitus- ja valituslinjalle jos valinnat olisivat menneet toisinpäin.

– Varmasti olisi hyväksytty enemmistön päätökset ja menty eteenpäin.

Heikki Liinamaa katsoo pilvien lomasta pilkahtavaan aurinkoon ja avautuu aivan selvästi harmistuneena kysyessään, että pitääkö tämän olla näin hankalaa.

– Niin, mietin sitä, että voiko enemmistöpäätösten hyväksyminen olla joillekin näin vaikeaa.

Hän jatkaa pohdintaa ja tulee siihen tulokseen, että kirkkoherra Jorma Harju johtaa seurakunnan työtä. Hän on esimies. Luottamushenkilöt luovat raamit, mutta jonkun on johdettava seurakunnan työtä. Tuntuu siltä, että jossakin vaiheessa tämä työ on jäänyt taka-alalle, kun seurakunnassamme ei ollut vakituista kirkkoherraa. Mutta eikö se ole niin, että jokaisessa työpaikassa on pomo, jolta kysytään epäselvissä asioissa ja joka myös ohjaa toimintoja. Tämänkinhän pitäisi olla aivan päivänselvä asia.

Raapaistaanpa toisen kerran hieman pintaa syvemmältä. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja muistaa hyvin kuinka hän napautti kokouksen päättyneeksi oikeastaan ennemmin kuin se oli ehtinyt alkaakaan.

– Yksi valtuutettu totesi asiaa käsittelevän pykälän kohdalla, ettei kokous ole laillinen. Ilmoitus kirkkovaltuuston kokouksesta oli jäänyt pois vanhan pappilan ilmoitustaululta. Kyllä minua häiritsi myös viime vuoden lopulla, kun kirkkoneuvosto veti valtuuston listalta nuoriso-ohjaajan virkaa koskeneen asian pois, mutta siitä huolimatta jotkut valtuutetut halusivat siitä puhua. Ehkä paikalla ollut yleisömäärä vaikutti. Haluttiin olla esillä, Liinamaa päättelee.

Mutta menneet jäävät tällä kertaa tähän. Vaikka Heikki Liinamaa on tehnyt vakaan päätöksensä, ettei enää lähde ehdolle seurakunnan vaaleissa, hän nostaa esiin tulevaisuuden näköaloja ja tietysti seurakunnan näkövinkkelistä. Hän on huolestunut myös taloudesta.

– Viime vuonna seurakunnan tilinpäätös oli noin 66 000 euroa miinuksella. Edellisvuonna miinus oli 160 000 euroa. Metsänmyynti korjasi tulosta 100 000 eurolla, joten talouskehitys ei ole periaatteessa kääntynyt parempaan. Seurakunnassa tarvitaan sopeutustoimia. Nyt on haettu liiaksi nopeaa ratkaisua, joka on hetken huuma. Metsää myymällä ei asioita korjata, Liinamaa huomauttaaa.

Hän pitää myös seurakunnan kiinteistömassaa aivan liian suurena, mutta kuinka tilanne on korjattavissa, se on vaikea juttu. Hän tuo tässä yhteydessä esiin Hongiston leirikeskuksen ja Sykäräisen kappelin.

– Yksi ikävä ongelma on kirkon katto. Kattoremontti meni pieleen, eikä vastuunkantajaa tahdo löytyä. Saadaanko tilanteeseen korjaus, jää nähtäväksi. Kyseessä on kuitenkin noin 200 000 euron menoerä, Liinamaa kertoo.

Hän on vakuuttunut, että jossakin vaiheessa on pakko tehdä kipeitä päätöksiä, jotta seurakunnan talous saadaan oikaistua.

– Niitä on tehtävä, jotta seurakunta pystyy jatkossakin toimimaan itsenäisenä. Täytyy toivoa, että seurakuntavaaleihin lähtee ehdokkaita, jotka ovat valmiita tekemään tulevaisuuteen tähtääviä ratkaisuja.

Ja lopuksi Liinamaa toivoo, että kirkkoherralle kuin kaikille muillekin seurakunnan työntekijöille annetaan työrauha.

– Kirkkoherra ja kappalainen on hyvä työpari. Meillä on hyvät työntekijät. Jos osoittaa syyttävän sormensa yhteen henkilöön, se on epäoikeudenmukaista. Seurakunnassa tehdään tiimityötä.

#
Fingerpori